Post by O-V R:nenPost by Jukka K. KorpelaVoihan sitä sanoa kaikenlaista. Perussanakirja ei kuitenkaan sano
mitään sellaista, jota väität sen sanovan. Se vain kuvaa, että
molempia käytetään.
Eikös tuo samalla tarkoitta että molemmat ovat "oikein", "vääriä"
taivutusparadigmoja ei Perussanakirjassa muistaakseni pitäisi olla
lainkaan, "vääriä" perusmuotoja hakusanoina ("foo paremmin bar") sen
sijaan kylläkin.
Ei. Perussanakirja itse esittäytyy ennen muuta kuvailevana sanakirjana,
joskin mainitsee antavansa myös oikeakielisyysohjeita (ks. sen
esipuhetta). Tässä se vielä erikseen mainitsee tukeutuvansa suomen kielen
lautakunnan päätöksiin. Se ei siis esiinny normien asettajana eikä sille
ole erityistä normatiivista asemaa millään julkisella päätöksellä
annettu. _Käytännössä_ se tietysti jatkaa Nykysuomen sanakirjan
deskriptiivis-normatiivista sekalinjaa, joskin normatiivisuutta
lieventäen (ja normeja muuttaen), eikä kai toisin oikein voisi ollakaan.
Ja käytännössä tietysti jokainen kaikkine veljineen voi antaa
Perussanakirjalle, tai mille tahansa muulle sopivalle opukselle, normin
aseman omassa toiminnassaan. Perussanakirjan tapauksessa menettely on
jopa pitkälti perusteltu.
Mutta siitä, että Perussanakirja ei tuomitse jotain muotoa vääräksi, et
voi millään logiikalla päätellä, että se asettaa sen normatiivisesti
oikeaksi. Voidaan todistella, että sensuuntainen on ollut tarkoitus,
mutta voidaan yhtä hyvin todistella, että on kuvattu vain sitä, mitä
muotoja kielessä tosiasiassa käytetään.
Tietysti "oritta" ja "oria" ovat molemmat oikeita merkityksessä 'suomen
kielen todellisuuteen kuuluvia', siis samassa merkityksessä kuin
"tarjous jauhe liha" ja "ota vittu noi sun saatana jalat pois pöydältä"
ovat oikeita. Ne ovat ilmaisuja, joita suomen kielen puhujat (ja
kirjoittajat) käyttävät keskinäisessä viestinnässään. Ne ovat kielen
sääntöjen mukaisia, kun kielen säännöillä tarkoitetaan niitä sääntöjä
(muodostustapoja), joilla suomenpuhujat tuottavat kieltä. Ovatko ne
normien mukaisia ja minkä normien on sitten kokonaan eri juttu.
(Asioita hämmentää, että usein käytetään ilmaisua "kieliopin säännöt" ja
voidaan tarkoittaa joko kielen sääntöjä kuvaamassani mielessä tai sitten
joitakin normeja.)
Esimerkiksi "orita" ja "tarjus jauhhe liah" eivät olisi kielen sääntöjen
mukaisia edes esittämässäni kuvailevassa merkityksessä, vaan ne olisivat
kieltä puutteellisesti oppineen tuottamia virhemuodosteita taikka
kirjoitusvirheitä tai tekstin turmeltumisesta johtuvia virheitä. Asian
luonteeseen kuuluu, että tällaisten ilmaisujen virheellisyydestä tuskin
voi herätä vakavaa epäilystä suomea äidinkielenään puhuvien kesken.
(Tässä pitäisi tietysti olla varovaisempi kuin nyt olen. Onhan
mahdollista, että jossakin murteessa tai muussa kielimuodossa sanotaan
"orita".)
No ehkä joskus, kun oikein syntyy epävarmuus siitä, onko "oria" vai
"oritta" oikein, joku sepittää muodon "orita" (vaikkapa mallin autio :
autiota mukaan) ja tarjoaa sitä. Ihminen tulee lapseksi jälleen tai
käsittelee äidinkieltään kuin vierasta sikaa, anteeksi vierasta kieltä.
Olemmehan nähneet, miten kehitellään kaikenkarvaisia muotoja kuten
"lienenee", kun on kova hinku käyttää potentiaalia tai kommentoida miten
sitä pitäisi käyttää, mutta ei osata.
Ja joskus tietysti virhemuodoste pääsee käyttöön ja siitä tulee osa
kielen sääntöjä, aluksi pienessä piirissä, sitten yleisemmin. Kenties
siitä jopa tulee normatiivisesti hyväksytty, aikanaan ehkä jopa aiempaa
vaihtoehtoa hyväksytympi, kenties ainoa hyväksytty.
--
Yucca
Vastauksia ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli usein kysyttyihin kysymyksiin:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielet/vukk.html