Viikon pähkinä 13/2012

[AnssiR66]

Kesäaikaan siirtymisen kunniaksi hyppään yhden viikkomerkinnän (12)
yli, ja tässä seuraa pähkinä 13/2012:

Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Tai, ehkä oikeammin: kuinka monta kirjainta voi yksittäisessä suomen
kielen tavussa pisimmillään olla?

Tämä jälkimmäinen muotoilu sen takia, että argumentoin tietyn
pituiselle tavulle löytyvän aina yhtä pitkiä rinnakkaisesimerkkejä; ei
siis ole olemassa yhtä sanaa, josta pisin tavu löytyisi. Vai onko?

-Anssi R.

[Jukka Lahtinen]

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Sprintteri?

[Matias-Myyrä]

Post by Jukka Lahtinen

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Sprintteri?

Kuusikirjaimisia on myös sanoissa
spriit-tö-mät
sprink-le-ri
streik-kaus

[Jukka K. Korpela]

Post by Jukka Lahtinen

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Sprintteri?

Yhtä pitkä tavu on ainakin sanassa ”sprinkleri”.

Kuusikirjaimisia löytynee muutamia muitakin. Veikkaan, että palkinto
menee seitsenkirjaimiselle, vaikka en nyt keksitään, miten sellaisen
saisi väännetyksi. (Näiden tapainen sana mutta vokaalin tilalla diftongi
tai tavun lopussa vielä vähän hankalampi kerakekasauma, jossa on s mukana?)

[AnssiR66]

Post by Jukka K. Korpela

Post by Jukka Lahtinen

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Sprintteri?

Yhtä pitkä tavu on ainakin sanassa ”sprinkleri”.
Kuusikirjaimisia löytynee muutamia muitakin. Veikkaan, että palkinto
menee seitsenkirjaimiselle, vaikka en nyt keksitään, miten sellaisen
saisi väännetyksi. (Näiden tapainen sana mutta vokaalin tilalla diftongi
tai tavun lopussa vielä vähän hankalampi kerakekasauma, jossa on s mukana?)
--
Yucca,http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/

Itselläni olivat mielessä nuo sprintteri ja sprinkleri, joissa
molemmissa on kuusi kirjainta ensimmäisessä tavussa.

Samoin jos "sanskriitin" saa tavuttaa san-skriit-ti, niin siitä löytyy
yhtä pitkä tavu.

Pisin yksitavuinen sana suomessa lienee "spriit" (mon. nom. sanasta
"sprii")?

Seitsenkirjaimisia olen itsekin jälittelemässä. Saksassahan on
Strauss, Schmidt, ym. Googlettamalla löytyi yksi osuma sanalle
"straussmainen" jonkin konsertin arvostelusta. Mutta tämä ei kyllä ole
päätteestään huolimatta erityisen suomalainen sana, joten yritän vielä
keksiä muita seitsenkirjaimisia. Konsensus lienee kuitenkin siitä,
että kuusikirjaimisia tavuja löytyy useitakin.

-Anssi

[Matias-Myyrä]

Post by AnssiR66

Post by Jukka K. Korpela

Post by Jukka Lahtinen

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

Sprintteri?

Yhtä pitkä tavu on ainakin sanassa ”sprinkleri”.
Kuusikirjaimisia löytynee muutamia muitakin. Veikkaan, että palkinto
menee seitsenkirjaimiselle, vaikka en nyt keksitään, miten sellaisen
saisi väännetyksi. (Näiden tapainen sana mutta vokaalin tilalla diftongi
tai tavun lopussa vielä vähän hankalampi kerakekasauma, jossa on s mukana?)
--
Yucca,http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/

Itselläni olivat mielessä nuo sprintteri ja sprinkleri, joissa
molemmissa on kuusi kirjainta ensimmäisessä tavussa.
Samoin jos "sanskriitin" saa tavuttaa san-skriit-ti, niin siitä löytyy
yhtä pitkä tavu.
Pisin yksitavuinen sana suomessa lienee "spriit" (mon. nom. sanasta
"sprii")?
Seitsenkirjaimisia olen itsekin jälittelemässä. Saksassahan on
Strauss, Schmidt, ym. Googlettamalla löytyi yksi osuma sanalle
"straussmainen" jonkin konsertin arvostelusta. Mutta tämä ei kyllä ole
päätteestään huolimatta erityisen suomalainen sana, joten yritän vielä
keksiä muita seitsenkirjaimisia. Konsensus lienee kuitenkin siitä,
että kuusikirjaimisia tavuja löytyy useitakin.
-Anssi

Kielitoimiston sanakirjassa on myös "brunch" ja "kitsch".

Perussanakirjassa on "snacks", mutta Kielitoimiston sanakirjaan se on
monikollistettu muotoon "snacksit".

[H Markus Lang von Oberstdorf]

Post by AnssiR66
Googlettamalla löytyi yksi osuma sanalle
"straussmainen" jonkin konsertin arvostelusta.

Joskus on mietitty, pitäisikö tuon olla »straußmainen», mutta Johannit
itse kirjoittivat sukunimensä »Strauſs». Pitäisikö adjektiivin siis olla
"strauſsmainen"? :-)

[Jukka K. Korpela]

Post by H Markus Lang von Oberstdorf
Joskus on mietitty, pitäisikö tuon olla »straußmainen», mutta Johannit
itse kirjoittivat sukunimensä »Strauſs». Pitäisikö adjektiivin siis olla
"strauſsmainen"? :-)

Varmaankin me voimme saksalaisia nimiä suomenkieliseen tekstiin
kirjoittaessamme tyytyä noudattamaan saksan kielen normeja (ks. esim.
Strauss-instituutin sivustoa http://www.johann-strauss.at) ja kirjoittaa
”Johann Strauss” ja ”straussmainen” (mutta tietysti ”straußmainen”, jos
viitataan esimerkiksi Franz Josef Straußiin).

[AnssiR66]

On Mar 26, 4:07 pm, H Markus Lang von Oberstdorf

Post by H Markus Lang von Oberstdorf

Post by AnssiR66
Googlettamalla löytyi yksi osuma sanalle
"straussmainen" jonkin konsertin arvostelusta.

Joskus on mietitty, pitäisikö tuon olla »straußmainen», mutta Johannit
itse kirjoittivat sukunimensä »Strauſs». Pitäisikö adjektiivin siis olla
"strauſsmainen"? :-)

Heh, no ainakin se veisi pohjan ehdotukseltani :-) (a:n ja í:n
väliinhän tulee silloin tavuraja).

-Anssi

[AnssiR66]

Post by AnssiR66
On Mar 26, 4:07 pm, H Markus Lang von Oberstdorf
 (a:n ja í:n väliinhän tulee silloin tavuraja).

Korjaan: u:n ja í:n väliin.

-A,

[Jukka K. Korpela]

Post by AnssiR66

Post by AnssiR66
(a:n ja í:n väliinhän tulee silloin tavuraja).

Korjaan: u:n ja í:n väliin.

Meni edelleen vikaan, koska kyse ei ole akuutti-i:stä (í) vaan pitkästä
s:stä (ſ). Merkistökoodausongelmia; viestisi oli ISO-8859-1-koodauksen
mukainen, joten se ei olisi mitenkään voinut sisältää ſ-kirjainta.

Pitkä s ſ on ensisijaisesti fraktuuraan kuuluva s-kirjaimen variantti,
joka Suomessa tunnetaan ehkä parhaiten Sisu-tavaramerkin logosta, siitä,
joka leikillisesti luetaan ”Gifu”, koska fraktuuran versaali-S on hyvin
koristeellinen ja muistuttaa hiukan G:tä ja koska fraktuuran ſ-kirjain
muistuttaa f:ää. Pääsääntöisesti fraktuurassa käytetään pitkää s:ää
tavun alussa, meille tutumpaa s:ää muutoin, joten kyseessä on lähinnä
s-kirjaimen kontekstuaalisesti determinoitunut allografi, ei itsenäinen
kirjain. Se on kuitenkin historiallisista syistä koodattu erillisenä
merkkinä, U+017F, ja sitä voi periaatteessa käyttää antiikvassakin.

Tavurajan sijaintiin ei vaikuta se, käytetäänkö tavallista vai pitkää
s:ää. Saksan sana Strauss ~ Strauß ääntyy yksitavuisena, eikä edellisen
version kirjoittaminen pitkää s:ää käyttäen vaikuta asiaan.

Päätteen ”-mainen” lisääminen ei muuta tätä: se koostuu selvästi
kahdesta tavusta eikä vaikuta alkuosan tavujakoon.

Sen sijaan taivutuksessa tilanne on hiukan mutkikkaampi. Käytännössä
kuitenkin tulkitaan, että jos vieras nimi loppuu kirjoituksessa
kaksoiskonsonanttiin, sanassa ääntyy kaksoiskonsonantti
taivutusmuodoissa vaikkakaan ei perusmuodossa: Strauss [štraus] :
Straussin [štraussin], ja tavujako tehdään kuten suomessa: Straus-sin.
Pitkää s:ää käytettäessä tilanne olisi sama: Strauſ-sin. Mutta pitkä s
ei kuulu nykysaksan oikeinkirjoitukseen, eikä sitä tarvita suomessakaan,
paitsi ehkä kielihistoriallisissa teksteissä.

Jos perusmuodon kirjoitusasu on Strauß, ei ole hyväksyttävää tavujakoa
esimerkiksi muodossa Straußin, koska tavurajaa ei voi sijoittaa
kirjaimen keskelle. Tämän estämättä ääntämyksessä on tavuraja, kuten
myös vaikkapa suomen sanassa ”aion”, vaikka ei olekaan hyväksyttävää
tapaa jakaa sitä eri riveille.

[AnssiR66]

Post by Jukka K. Korpela

Post by AnssiR66

  (a:n ja í:n väliinhän tulee silloin tavuraja).

Korjaan: u:n ja í:n väliin.

Meni edelleen vikaan, koska kyse ei ole akuutti-i:stä (í) vaan pitkästä
s:stä (ſ). Merkistökoodausongelmia; viestisi oli ISO-8859-1-koodauksen
mukainen, joten se ei olisi mitenkään voinut sisältää ſ-kirjainta.

Kiitos korjauksesta. Ihmettelinkin vähän... I stand corrected - seison
korjattuna :-D (tai miten tuo fraasi sitten mahdetaankaan suomentaa).

-Anssi

[H Markus Lang von Oberstdorf]

Post by Jukka K. Korpela
Jos perusmuodon kirjoitusasu on Strauß, ei ole hyväksyttävää tavujakoa
esimerkiksi muodossa Straußin, koska tavurajaa ei voi sijoittaa
kirjaimen keskelle.

Tässä on yksi syy lisää siihen, ettei ß-kirjainta kannata käyttää
suomenkielisessä tekstissä.

Post by Jukka K. Korpela
Tämän estämättä ääntämyksessä on tavuraja, kuten
myös vaikkapa suomen sanassa "aion", vaikka ei olekaan hyväksyttävää
tapaa jakaa sitä eri riveille.

On ortografisesti säännönmukainen mutta vältettäväksi suositeltu tapa:
ai-on.

[Jukka K. Korpela]

Post by H Markus Lang von Oberstdorf

Post by Jukka K. Korpela
Jos perusmuodon kirjoitusasu on Strauß, ei ole hyväksyttävää tavujakoa
esimerkiksi muodossa Straußin, koska tavurajaa ei voi sijoittaa
kirjaimen keskelle.

Tässä on yksi syy lisää siihen, ettei ß-kirjainta kannata käyttää
suomenkielisessä tekstissä.

Yksi syy lisää mihin syihin? Pitäisikö logiikkasi mukaan vieraissa
nimissä korvata myös esimerkiksi ks:nä ääntyvä x, ts:nä ääntyvä z ja
dž:nä ääntyvä j jollain muulla (ilmeisesti kirjainparilla), jotta sanan
voi kirjoituksessa jakaa foneettisen tavurajan kohdalta?

Post by H Markus Lang von Oberstdorf

Post by Jukka K. Korpela
Tämän estämättä ääntämyksessä on tavuraja, kuten
myös vaikkapa suomen sanassa "aion", vaikka ei olekaan hyväksyttävää
tapaa jakaa sitä eri riveille.

ai-on.

Minkä ortografisen säännön mukainen? Ortografian säännöthän nimenomaan
sanovat, että sellaista jakoa pitää välttää.

[H Markus Lang von Oberstdorf]

Post by Jukka K. Korpela
Pitäisikö logiikkasi mukaan vieraissa
nimissä korvata myös esimerkiksi ks:nä ääntyvä x, ts:nä ääntyvä z ja
dž:nä ääntyvä j jollain muulla (ilmeisesti kirjainparilla), jotta sanan
voi kirjoituksessa jakaa foneettisen tavurajan kohdalta?

Ei pitäisi, jos kyseistä kirjainta ei voida lähtökielessä niin korvata.

Post by Jukka K. Korpela

Post by H Markus Lang von Oberstdorf
ai-on.

Minkä ortografisen säännön mukainen? Ortografian säännöthän nimenomaan
sanovat, että sellaista jakoa pitää välttää.

Niin, kyseinen jako on vältettävä mutta ei kielenvastainen.

-----------------------------
***@elisanet.fi
http://www.elisanet.fi/mlang/

[Matias-Myyrä]

Post by AnssiR66
Kesäaikaan siirtymisen kunniaksi hyppään yhden viikkomerkinnän (12)
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?
Tai, ehkä oikeammin: kuinka monta kirjainta voi yksittäisessä suomen
kielen tavussa pisimmillään olla?
Tämä jälkimmäinen muotoilu sen takia, että argumentoin tietyn
pituiselle tavulle löytyvän aina yhtä pitkiä rinnakkaisesimerkkejä; ei
siis ole olemassa yhtä sanaa, josta pisin tavu löytyisi. Vai onko?
-Anssi R.

Kielitoimiston sanakirjasta löytyy stretching (venytysharjoitus t.
-voimistelu, jolla rentoutetaan ja kuntoutetaan lihaksia.)
taivutuksineen, joten se siis lienee suomen kieltä!

yks. nom. stretching
yks. gen. stretchingin
yks. part. stretchingiä
yks. ill. stretchingiin
mon. nom. stretchingit
mon. gen. stretchingien
mon. part. stretchingejä
mon. ill. stretchingeihin

Mutta miten se tavutetaan suomessa?
stretch-ing?

[Jukka K. Korpela]

Post by Matias-Myyrä
Mutta miten se tavutetaan suomessa?
stretch-ing?

Ohjeiden mukaan vierasperäiset ja jopa vieraat sanat tavutetaan kuten
suomen sanat kuitenkin niin, että
a) yhden äänteen merkkiä ei jaeta
b) sana, joka on alkuperältään yhdyssana, voidaan joissakin tilanteissa
jakaa yhdysosiinsa, esim. demo-kratia ~ demok-ratia
c) vieras etuliite voidaan erottaa, jos kirjoittaja haluaa erityisesti
brassailla sillä, että muka osaa kreikat ja latinat*), esim. at-tribuutti.

Niinpä tavutetaan stre-tching, jos tulkitaan englannin mukaisesti, että
tch on affrikaatan merkki, tai stret-ching, jos halutaan ajatella, että
sanassa ei ole affrikaattaa vaan erilliset t ja š ja että ch tarkoittaa
niistä jälkimmäistä.

*) Jos-lauseen muotoilu minun.

[uhhu]

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

http://groups.google.com/group/sfnet.harrastus.visailu/browse_thread/thread/a8076d95f9f3a3e0/440210a9eca5b8f9

Älä lue, jos haluat itse miettiä.

[AnssiR66]

Post by AnssiR66
Mistä sanasta löytyykään suomen pisin tavu?

http://groups.google.com/group/sfnet.harrastus.visailu/browse_thread/...
Älä lue, jos haluat itse miettiä.

Kiitos linkistä, mielenkiintoinen ketju.

Itselleni tuli muuten jo tuosta mainitsemastani Schmidtistä mieleen,
että jos olisi olemassa aate, suuntaus tai lahko nimeltään
"schmidtiläisyys" (jonka perustaja olisi joku Schmidt), olisiko sanan
ensimmäisessä tavussa kahdeksan kirjainta, siis schmidti-läi-syys,
sillä kirjainyhdistelmä dt äännetään tuossa nimessä yleensä pelkkänä /
t/:nä? (Tämähän ei siis ole olemassaoleva termi, mutta tarvitseeko sen
olla :-)? Menee kyllä melkoisen jossittelun puolelle, myönnetään...

-Anssi

[Jukka K. Korpela]

Post by AnssiR66
Itselleni tuli muuten jo tuosta mainitsemastani Schmidtistä mieleen,
että jos olisi olemassa aate, suuntaus tai lahko nimeltään
"schmidtiläisyys" (jonka perustaja olisi joku Schmidt), olisiko sanan
ensimmäisessä tavussa kahdeksan kirjainta, siis schmidti-läi-syys,
sillä kirjainyhdistelmä dt äännetään tuossa nimessä yleensä pelkkänä /
t/:nä?

Ei ainakaan kahdeksaa, sillä ainakin toinen i toki kuuluu seuraavaan
tavuun. Jos dt ääntyy t:nä, tavujako on suomessa schmi-dti-läi-syys, ja
jos se ääntyy tt:nä, tavujakoa ei voi normaalissa kirjoituksessa
ilmaista (foneettisessa kirjoituksessa se olisi [ʃmit.ti.læi.syːs]).

[AnssiR66]

Post by Jukka K. Korpela
Ei ainakaan kahdeksaa, sillä ainakin toinen i toki kuuluu seuraavaan
tavuun. Jos dt ääntyy t:nä, tavujako on suomessa schmi-dti-läi-syys, ja
jos se ääntyy tt:nä, tavujakoa ei voi normaalissa kirjoituksessa
ilmaista (foneettisessa kirjoituksessa se olisi [ʃmit.ti.læi.syːs]).
--
Yucca,http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/

OK, tämäkin selvä :-)!

-Anssi