Post by Ilkka LundbergJotkin sanat ovat puhuttuna tai kirjoitettuna tai molempina niin odon
oloisia, että niitä ei liiemmin käytetä, vaikka ne olisivat
kieliopillisesti kuinka moitteettomia.
Totta, mutta…
Post by Ilkka LundbergTällainen on mielestäni verbi
"enetä" (enenee, enenevä, enenisi...).
Perusmuoto ”enetä” on harvinaisehko ja esiintyy lähinnä vanhassa
kielessä (Google-haun tulosten kärjessä on iso joukko esiintymiä
sanastoissa ja sanakirjoissa, mikä on yleensä oire muodon
jonkinasteisesta teoreettisuudesta). Sen sijaan esimerkiksi fraasi
”enenevässä määrin” on aika normaalia kieltä, vain vähän paperinmakuinen.
Post by Ilkka LundbergJos koettaa artikuloida sen
selkeästi, on pulassa, vaikka kieli muuten kääntyisikin suussa ihan
kelvollisesti.
Minun kieleni ei kääntyile kovin hyvin, mutta kyllä ”enenee” vielä
syntyy, samoin ”enenivät”, ”eninisi” ja ”enennyt” – ja jopa potentiaali
”enennee”, mutta kuulijalle voisi olla hankalaa hahmottaa sitä.
Parempia esimerkkejä muoto-opillisesti oikeista mutta oudon tuntuisista
sanoista ovat ”parata” (infinitiivi verbistä, jonka preesens on
”paranee”), ”erata” (: erkanee), ”magneettivoiden” (perusmuoto:
magneettivuo) ja ”alje” (monikossa: alkeet).
Post by Ilkka LundbergEivätkä sanan muodot kirjoitettunakaan näytä tarpeeksi
fiksuilta, jotta sitä ei korvaisi jollakin paremmalla ratkaisulla.
Synonyymeista esim. "karttua" on mielestäni hyvä.
Synonymia on aina suhteellista, ja karttua-sanassa on ainakin minusta
kasautumisen, kertymisen sävy. (Muistan vielä vanhan ajan karttuvat
talletustilit, joille tosin en onnistunut paljoakaan kartuttamaan.) Sen
sijaan ”kasvaa” ja ”lisääntyä” ovat jokseenkin yleiskäyttöisiä.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/