Eikös "an" tule joskus silloinkin, jos ensimmäinen kirjain on tyypiltään
"vokaalipitoinen", esim. f = ef...
Ei, artikkelin muoto ei riipu seuraavan kirjaimen nimestä, vaan
yksinomaan seuraavan sanan äänneasusta. Siksi ”an hour” (koska ”h” ei
äänny), ”a union” (koska ”u” ääntyy ”juu”) jne.
Tämän muistamisessa auttaa ehkä tieto ilmiön alkuperästä.
Muinaisenglannissa epämääräinen artikkeli – alkujaan yhtä tarkoittavan
lukusanan (nykyenglannin ”one”) painoton muoto – oli ”an” (lausuttuna
”än”). Myöhemmin, keskienglannin kaudella, alkoi sanasta pudota pois ”a”
silloin, kun seuraava sana alkaa konsonantilla. Tämän prosessin
arvioidaan päättyneen 1300-luvulla, siis aikana, jolloin luku- ja
kirjoitustaito oli erittäin harvinainen ja erityisesti englantia
kirjoitettiin vielä harvemmin. Siksi ilmiö koskee nimenomaan äänneasua.
Myöhemmin toki on syntynyt tilanteita, joissa kieltä hyvin osaavatkin
vahingossa kirjoittavat ”a hour” tai ”an union”, koska eivät ajattele
ääntämystä, vaan kirjoitusasua.
Post by Jukka K. Korpela”Also” tällaisessa yhteydessä on tyypillinen suomalaisten kielivirhe
englannin käytössä.
– –
Miksi also on sanana tyypillinen kielioppikämmi?
Koska suomessa on aivan normaalia ja hyväksyttyä aloittaa virke sanalla
”myös”. Jos ihminen ensin mielessään muotoilee virkkeen omalla
äidinkielellään ja sitten kirjoittaa tai puhuu sen vieraalla kielellä,
hän helposti käyttää äidinkielensä lauserakenteita, sanajärjestystä yms.
Sellaisen välttäminen on usein vaikeaa. Voi tietysti antaa sen neuvon,
että asia pitäisi alusta alkaen ajatella vieraalla kielellä. Se on
helpommin sanottu kuin tehty. Ehkäpä hyödyllisempää on, että lukee
vieraalla kielellä kirjoitettuja tekstejä, mieluiten äidinkielisten tai
muuten kieltä erittäin hyvin osaavien kirjoittamien. Silloin mieleen
väkisinkin tarttuu malleja siitä, miten asioita sanotaan. Englannissa
esimerkiksi sanaa ”myös” tai liitepartikkelia ”-kin” merkitykseltään
vastaava ilmaus sijoittuu yleensä aika myöhäiseen kohtaan lauseessa,
usein loppuun. Esimerkiksi ”Hänellä ei myöskään ole
persoonallisuuspisteitä” kääntyisi kai tyypilliseksi lauseeksi ”She has
no personality points either”. Jos myös-tyyppinen ilmaus halutaan
esimerkiksi painollisuutensa vuoksi alkuun, käytettävissä on erilaisia
keinoja, kuten muusta lauseesta pilkulla erotettu ”in addition” tai
”moreover”.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/